Asiakas kirjoitti meille omista kokemuksistaan synnytyksen jälkeisestä palautumisesta, äitiysfysioterapiasta ja liikunnasta. Kiitos, kun saamme jakaa tarinan. <3

Jotain on todella pahasti vialla, ajattelen ollessani ensimmäisellä tanssitunnilla synnytyksen jälkeen. Synnytyksestä on aikaa jo pian vuosi, joten liian pian en ainakaan ole lähtenyt liikkeelle. Mahaa vihloo, alavatsassa on painetta ja tuntuu kun olisi vessahätä vaikka kävin juuri ennen tunnin alkua. Voiko mahasta valua jotain ulos? Siltä ainakin tuntuu. Sinnittelen tunnin. Tämäkin harrastus taitaa minun kohdaltani loppua tähän.

Ennen raskautta minulla oli kroppa niin sanotusti tikissä. Vuosien raskailla painoilla tehty salitreeni, kahvakuula, spinning, maastopyöräily, tanssi ym oli muokannut hyvän ruokavalion kanssa minulle sporttisen kropan ja vatsa oli litteä ja vatsalihaksetkin erottuivat. Pystyin tekemään ja harrastamaan kaikkea mitä mieli teki. Urheilu oli osa päivittäistä elämääni. Raskauden myötä kaikki muuttui.

Minulla oli suuri raskausvatsa ja kaupungilla mummot kyselivät milloin kaksoset syntyvät. Ei tässä ole kuin yksi tulossa. Suhteellisen lyhyt kroppa ja lyhyt selkä taisi pukata koko raskausvatsan eteenpäin. Takaapäin minusta ei edes nähnyt että odotan. Kipuja oli vatsassa koko odotusajan, tuntui kuin vatsa olisi revennyt pikkuhiljaa. Ehkä tämä on normaalia mutta siitä ei vaan puhuta. Pitkän synnytyksen jälkeen kätilö kyseli, että sinä olet tainnut harrastaa kovasti liikuntaa. Joo kyllähän sitä, esimerkiksi spinningiä. Sen kyllä huomasikin kätilö kertoo, lihakset kun eivät antaneet periksi.

Lueskelin jo raskausaikana erkaumasta eli tiesin että sellainen on olemassa. Vatsalikset vaan jäävät erilleen eivätkä enää palaudu. Synnytyksen jälkeen ei oikein ehtinyt omaa mahaa katselemaan, silmät olivat pienessä nyytissä joka oli tullut maailmaan. Selkä oli kuitenkin jumissa ja mahaa vihloi pientä nyyttiä kannellessa. Jälkitarkastuksessa pyydän että minulta katsotaan onko erkaumaa, kun maha tuntuu edelleen jonkun muun mahalta. Selvä erkauma on, odotahan siis vielä ennen kuin alat kovasti liikkumaan.

Synnytyksestä on jo reilu vuosi ja olen etsinnän tuloksena löytänyt Oulusta fysioterapeutin joka tietää mitä erkauma tarkoittaa. Ultra näyttää selvää erkaumaa, harjoittelemme lantionpohjan lihaksien tunnistamista ja saan Sallalta kotiohjeet. Ja mikä parasta myös sympatiaa 🙂 Kerrankin minut otetaan vakavasti eikä vain sanota että maha muuttuu raskauden myötä. Kyllä kai se muuttuu, kun vatsassa on nyrkin mentävä aukko.

Käyn Sallan luona fysioterapiassa kuukausittain ja teen kotitreeniä päivittäin. Pikkuhiljaa erkaumasta alkaa karista senttejä ja muistan miten voi seisoa suorassa. Fysioterapiassa on välillä tippa linssissä, Salla ymmärtää minua ja itselle tulee varmuus että kyllä minulle vielä joskus tulee normaali maha. Vaikka takana on lukematon määrä tunteja pilatesta ym, poikkaisen vatsalihaksen aktivointi on kuin alkaisi ihan tyhjästä.

Töihin palaamisen jälkeen päivittäinen kotitreeni jää. Ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Selkäkivut palaavat, lenkillä käydessä pitää pysähtyä välillä istumaan jotta saa mahan taas kasaan ym. Nyt riitti. Työterveyslääkärille ja leikkaukseen, kiitos.

Leikkauksen jälkeen saan sairaalasta ohjeet parantumiseen. Tulee ottaa iisisti ja vastalihaksia saa käyttää vasta pari kuukauden kuluttua. Lantionpohjaa tulee kuitenkin alkaa käyttämään heti, onneksi lantionpohjatreeni ja poikittainen vatsalihas onkin helppo tunnistaa aikaisemman fysioterapian avulla. Tukiliivin ja kipeän haavan kanssa sellainen ei onnistuisi muuten. Pari kuukautta meneekin todella hissun kissun, ensin postilaatikolla käyntiä, vähitellen talon kiertämistä ja pikkuhiljaa hieman pidemmälle. Treenamisen aloittamista suositellaan aloitettavaksi mielellään asiantuntijan ohjauksessa, soittoa Sallalle siis. Fysioterapia järjestyykin ryhmänä, jossa saa vielä jakaa kokemuksia muiden vastaavassa tilanteessa olevian kanssa.

Fysioterapiapäivät alkavat olla viikon kohokohtia. Itse ei olisi tiennyt/osannut alkaa kokeilemaan uusia juttuja. Nyt saa ohjatusti kokeilla miltä uusi maha tuntuu, mikä tuntuu hyvältä, ja mitä kaikkea voi jo tehdä. Kroppa vielä taipuu ja ensimmäinen askelkyykky jolloin kontrolli pysyy vatsassa, saa porukan hihkumaan ilosta! 🙂 Yhtenä päivänä huomaan, että selkä ei ole ollut kipeänä moneen kuukauteen.

Viisi kuukautta leikkauksesta, laitan musiikin soimaan ja alan tanssimaan. Ensimmäinen kappale vähän haparoiden ja rauhallisemmin kuin vuosia sitten, mutta onnistuu. Toisen kappaleen kohdalla alkaa jo hiki virrata, lantio keinuu, missään ei tunnu kipuja. Kaapissa odottaa kasa bikineitä, mahapömppö on poissa ja maha odottaa pääsyä aurinkoon. Huulilla iloinen hymy, tämä oli todellakin kaiken arvoista. 🙂